Saat edullisen pääsyn TINACloudiin muokata esimerkkejä tai luoda omia piirejäsi
Sarjaan liitettyä piiriä kutsutaan usein nimellä a jännitteen jakajan piiri. Lähdejännite on sama kuin kaikkien sarjaan kytkettyjen vastusten jännitehäviöiden kokonaismäärä. Kunkin vastuksen läpi pudotettu jännite on verrannollinen kyseisen vastuksen resistanssiarvoon. Suuremmat vastukset kokevat suurempia tippoja, kun taas pienemmät vastukset ovat pienempiä. jännitteenjakajan kaava voit laskea jännitteen pudotuksen vastuksen läpi ilman, että tarvitset ensin virtaa. Jännitteen jakajakaava on:
jossa VX = jännite pudonnut valitun vastuksen yli
RX = valittu vastuksen arvo
RT = koko sarjan piirin vastus
VS = lähde tai käytetty jännite
Yksinkertainen esimerkki aloittaa:
Esimerkki 1
Etsi jännitehäviö kunkin vastuksen kohdalla, kun otetaan huomioon, että V = 150 V, R = 1 Kohm.
Ensimmäinen ratkaisu edellyttää, että löydämme sarjan virran. Ensin lasketaan piirin kokonaisvastus: Rtot = R1 + R2 = 1k + 2k = 3 kohm.
Seuraavaksi etsi piirin virta: I = V / Rtot = 150 / 3 = 50 mA.
Lopuksi, etsi jännite R: n yli1: V1= IR1 = 50 V;
ja jännite R: n yli2: V2 = IR2 = 100 V.
Toinen, suorempi ratkaisu käyttää jännitteenjakajan kaavaa:
ja
I: = V / (R + 2 * R);
VR: = I * R;
V2R: = I * 2 * R;
VR = [50]
V2R = [100]
{tai käyttämällä jännitteenjakajan kaavaa:}
VR: = V * R / (R + 2 * R);
V2R: = V * 2 * R / (R + 2 * R);
VR = [50]
V2R = [100]
I = V/(R+2*R)
VR= int(I*R)
V2R= int(I*2*R)
tulosta ("Käyttäen Ohmin lakia:")
print("VR= %.3f"%VR, "\n", "V2R= %.3f"%V2R)
VR= int(V*R/(R+2*R))
V2R= int(V*2*R/(R+2*R))
tulosta ("Tai käyttämällä jännitteenjakajakaavaa:")
print("VR= %.3f"%VR, "\n", "V2R= %.3f"%V2R)
Toinen esimerkki:
Esimerkki 2
Etsi jokaisen vastuksen jännitehäviö.
Käytä jännitteenjakajan kaavaa:
{Käytä jännitteenjakajan kaavaa: Vi = Vs * Ri / Rtot}
V1:=VS*R1/(R1+R2+R3+R4);
V2:=VS*R2/(R1+R2+R3+R4);
V3:=VS*R3/(R1+R2+R3+R4);
V4:=VS*R4/(R1+R2+R3+R4);
V1 = [500m]
V2 = [1]
V3 = [1.5]
V4 = [2]
Rtot = R1+R2+R3+R4
V1 = VS*R1/Rtot
V2 = VS*R2/Rtot
V3 = VS*R3/Rtot
V4 = VS*R4/Rtot
tulosta ("V1= %.3f"%V1)
tulosta ("V2= %.3f"%V2)
tulosta ("V3= %.3f"%V3)
tulosta ("V4= %.3f"%V4)
Esimerkki 3
Etsi instrumenteilla mitatut jännitteet.
Tämä esimerkki osoittaa, että lähteeseen rinnakkain liitetty haara ei vaikuta jännitejako- kaavan käyttöön.
V1: = V * R3 / (R3 + R4);
V1 = [100]
V2: = V * R4 / (R3 + R4);
V2 = [100]
V1=V*R3/(R3+R4)
tulosta ("V1= %.3f"%V1)
V2=V*R4/(R3+R4)
tulosta ("V2= %.3f"%V2)
Seuraava esimerkki on hieman monimutkaisempi:
Esimerkki 4
Etsi jännitteen lasku R: n yli2 jos jännitelähde on 140 V ja vastukset ovat kaaviossa esitettyjä.
V4:=Vs*(Replus(R4,(R2+R3)))/(R1+Replus((R2+R3),R4));
V: = V4 * R2 / (R2 + R3)
{tai}
Sys I, I2, I1, V
I * R4 = I2 * (R2 + R3)
I1 = I + I2
V = I2 * R2
Vs = R1 * I1 + I * R4
end;
V = [40]
Replus = lambda R1, R2 : R1*R2/(R1+R2)
V4=Vs*Replus(R4,R2+R3)/(R1+Replus(R2+R3,R4))
V2=V4*R2/(R2+R3)
tulosta ("V2= %.3f"%V2)
Jännitejakaumakaavaa käytetään kahdesti, ensin jännitteen löytämiseksi R4: n yli, ja toiseksi jännitteen löytämiseksi R2in yli.
Esimerkki 5
Etsi solmujen A ja B välinen jännite.
Käytä jännitealueen kaavaa kolme kertaa:
Tässä menetelmässä on ensin löydettävä jännite maasolmun ja solmun (2) välillä, jossa R2, R3 ja R1 on yhdistetty. Tämä tehdään käyttämällä jännitteenjakajan kaavaa löytääksesi näiden kahden solmun välissä olevan V: n osan. Sitten käytetään jännitteenjakajan kaavaa Va- ja Vb: n löytämiseksi. Lopuksi Vb vähennetään Va: sta.
R12:=Replus((R1+R2),(R1+R2+R3));
V12: = Vs * R12 / (R2 + R12);
Vab:=V12*(R2/(R1+R2)-R1/(R1+R2+R3));
VAB = [500m]
Replus = lambda Ro, Rt : Ro*Rt/(Ro+Rt)
R12=Replus(R1+R2,R1+R2+R3)
V12=Vs*R12/(R2+R12)
Vab=V12*(R2/(R1+R2)-R1/(R1+R2+R3))
tulosta("Vab= %.3f"%Vab)